sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

peliä, peliä ja yökyläilyjä

Eilen illalla menin Saanalle yöksi. Olin pakannut mukaan ties mitä turhaa, mutta eipä siinä sen kummempaa.
Matkaahan ei ole kuin muutama kymmen metri, joten kävellen matka taittui mukavasti. Heti saavuttuamme meidät lähetettiin ostamaan purkkiherkkusieniä ja palauttamaan pulloja, joidenka panteista saisimme sitten ostaa jotain mässyn tapaista.

Pelailimme suurimman osan ajasta Pearlia ja Silveriä. Olo oli välillä ihan kuin jollain nörtillä, mutta ei annettu sen häiritä. Maustekakkua ja mustikkapiirakkaa tuli siinä mussuteltua teen ääressä. Illalla katselimme ihan nostalgisen nostamiseksi The Spell of the Unown englanniksi. Oli kyllä aikamoista paskaa taas vaihteeksi, mutta kyllä sitä katsoi. Pitikin jo nukkumaan mennä, kun aamulla koitti peli.

Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin aamulla oloni virkeäksi! Pelipaikalla oli erittäin kylmää ja meidän varusteisiin kuuluu shortsit ja t-paidat, joten (Y). Pelattiin siinä käpylän palloa vastaan ja oli kyllä erittäin häiritsevä ja ärsyttävä. Ensi viikolla treenit tulevat olemaan äärettömän mielenkiintoiset. Raskaiden kuntotreenien lisäksi on juoksuja ja intervalleja etc muita mukavia puuhia.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Salamavaras

Oon yrittänyt lainata yhdeltä kaveriltani jo monta viikkoa tämän kirjaa Percy Jackson ja Salamavaras. Siitä on leffakin jo tullut, mutta kirjan ajattelin kuitenkin lukaista. Mitä nyt muutamaa lukua selasin, niin kirja vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. Ei niinkään positiivisella tavalla, mutta kyllä tätä lukee.

Kyllästyttävintä on koko koulussa se, ettei missään voi olla ihmisten korvilta ja silmiltä suojassa, ellei lukittaudu vessaan hetkeksi hengittämään. Ihmispaljous ahdistaa, mutta mikään muu ei ärsytä niin paljoo, kun kiljuvat, painivat, räkivät ja kiroilevat seitsenluokkalaiset. Odottelin Saanan kanssa ATK-luokkaan pääsyä ja seiskapoikajengi vingutti kenkiään lattiaan, painivat niin, että kolahtelivat kanssaihmisiin ja huusivat erittäin kovaan ääneen erilaisia haukkuma sanoja, joista yleisin on tämä "vitun homo" ja heidän mielestään ovela vastalause, kuten "äitis oli".

Olen yrittänyt kameraa korjata pitkin viikkoa, mutta nyt täytyy myöntää, että kamera eni, vidi, vici:si minut aivan 6-0. Pitäisi hiljalleen ruveta taas säästämään rahaa, joka tulee olemaan hirvittävää, sillä raha ei usein muhun päin ui.

Päivän biisi on ehdottomasti venezuela vals. Olen kuunnellut tämän varmasti parin päivän sisään melkein sata kertaa (rehellisesti).

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

opiskelua ja kipua

Kyllä on opiskelu taas penkin alla. Tänään minulla olisi pitänyt olla ensimmäinen saksan sanakoe, mutta jäinkin siitä pois, vahingossa tosin. Olin eilen nukahtanut illalla ja heräsin yöllä. Kattelin MASH:iä sitten lopun yötä mussuttaen runebergin torttuja, joita olin tehnyt köksässä. Äiti oli kaverillaan lohduttamassa tätä ja aloittivat jonkin näköisen juomingin. Kahden aikaa yöllä kuulin käytävältä jotain melskaa, jolloin suljin kaikki vempaimet ja syöksyin sänkyyn esittämään nukkuvaa. Äiti tuli ja toi minulle jotain epämääräistä take away kebab ruokaa. Kolmelta lopulta menin nukkumaan ja heräsin aamulla erittäin myöhään. Nukuin pommiin niin reilusti, etten enää viitsinyt mennä ensimmäisille tunneille.

Koulupäivä kyllä taittui ihan mukavasti.
Kuviksen tunnilla saatiin tehtäväksi muotoilla savesta joko kynäteline taikka kynttilän jalka. Teinpä siis pienen kulhon tapaisen astian. Saa nähdä saanko siitä kuvia kunhan se on ensin poltettu. Ensimmäinen savityö ikinä :D toivottavasti onnistuisi edes osittain.

Jalkapallotreenit jatkuivat sitten tänään. On nyt puolentoista viikon tauon jälkeen mukava palata pelaamaan. Tulin hiukan myöhässä ihanan lakon takia, joka nyt jyllää ympäri suomea.
Heti kun pääsin perille mut laitettiin pieneen testiin. Kuntotestin tapainen. Mitataan ketteryyttä ja muuta. Ehh.. joo. Multa onnistu kaikki pujottelut, nopeat kuljetukset, käännökset, syötön tarkkuus etc loistavasti, mutta viimeinen rasti oli pomputtelu ja siihen en ole ikinä tuhlannut minuuttiakaan vapaa-ajastani, joten se ei mennyt ollenkaan hyvin. Kesäksi pitäisi parantaa huomattavasti, eiköhän se siitä.
Polvi ei tosin tykännyt ollenkaan. Pitäisi hankkia tuli toiseenkin jalkaan ja nilkkatuki ainakin oikeaan nilkkaan, sillä vetäessä jos nilkka löystyy, niin se on sitten kovaa kipua.

Eräällä kaverillani on erittäin vanha nintendo, jossa on erittäin vanha Mario Bross. Sitä me pelailtiin aina hänellä pennusta asti rehellisesti 247. Siitä katosi multi alt -johto monta vuotta sitten ja nyt lainasin hänelle yhtä aataminaikaisen nintendo 64sen multi altin. Peli toimii ja maanantaina olen menossa sinne sitä pelailemaan. Uskoisin, että tulee julmetun nostalginen olo. Se peli on paras kaikista ja sitä ollaan oikeasti pelattu jostain neljä vuotiaasta.

Peleistä puheen ollen. Pokémonin uusittu Gold ja Silver saapuvat kauppoihin 26.3.2010. Olen nyt niin kahden vaiheilla. Ostanko uusitun Silverin, vai annanko olla. Minulta löytyy tosiaan Game Boy colour käsikonsolilta alkuperäinen Silver, mutta tietenkin olisi hienoa saada se peli Nintendo DSällekin, varsinkin kun GBn sisäinen patteri alkaa varmasti pikkuhiljaa loppumaan ja sitten se on vaan voi voi se. Mut kattoo tosiaan. Rahatilannekin kattoo pahaa jo valmiiksi.

Blogin ulkoasun kanssa tappelen varmasti loppu päivän. Mukavaa kun olen tämänkin oppinut.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Step one

Mulla on pitkään ollut mietinnässä ns. päiväkirjablogin pitäminen, mut en oo koskaan saanu sellasta aikaseks. No nyt sain sellasen aikaseks!

Kello on vaikka mitä ja huomenna olis tosi aikanen herätys. Mua väsyttää niin paljon, mut ei tarpeeks. Olis sitten treenitkin päivemmällä ja pitkät sellaset. Tulee taas ihana kiire, kun pitäis viedä koira, syödä, siivota ja rynnätä treeneihin, tulla himaan ja mennä nukkumaan. Sama rundi on perjantaina, lukuunottamatta treenejä ja siivoomista. Jotenkin vaan tuntuu, et jokainen päivä vaan toistaa itteensä.
En oo tehnyt aikoihin mitään kiintoisaa enkä oo yllättävä kyllä jaksanut sellaisesta välittääkkään. Mun yllättävä välinpitämättömyyteni on herättänyt jotain kummastusta. Ja mua ärsyttää niin suunnattomasti nämä "Mitä sulle on tapahtunut?", "Mihin se kestovirhe jäi?" yms kysymykset En tiedä. Mutta mä laitan tän kaiken talviväsymyksen piikkiin.

Huomenna kirjoittelen sitten TET paikkaan säpöä. Hesyyn oon hakemassa ja siitä on ollutkin puhetta, mutta saa nähdä mitä tapahtuu :D toivotaan et oon se lucky one ja pääsen siivoilemaan ja imuroimaan kahdeksi viikoksi kissan karvoja. Oikeesti! En tiiä mitään parempaa paikkaa. Ainut ongelma on vaan se, etten oo läheskään varma missä se mahtaa olla. Kerran siellä käytiin valinnaisen bilsakurssin kanssa kattomassa ja olin sillon ihan "aww" olosena ja olisin voinut siltä istumalta ottaa sieltä pari kissaa. Tuntuu niin hyvältä, että on oikeesti hyödyllinen! Pitää sitten vaan toivoo parasta. Ehkä mä onnistun vakuuttamaan ne ja jos en, niin meen jotain siwan hyllyjä täyttelemään kaheks viikoks.